Onko pakko jos ei taho? Vuosi sitten päätin että ens jouluna ei tätä samaa rumbaa käydä läpi, taukoa pliiiis.. Onhan se ihana kun on kaksi perhettä, jotka haluaa ja joiden kanssa on oikeasti mukavaa viettää vuoden suurinta juhlaa mutku.. Se aikataulutus ja kaikki ihme säheltäminen ja ressaaminen. Huh. Oikeesti jo joskus lokakuussa ruvetaan keskustelemaan siitä, moneltako tulette sinne ja tänne ja miten ajattelitte tehdä sen ja tämän jajajaja... En kestä. Minusta on ihanaa viettää aikaa yhdessä ja olla ja mennä, mutta en vaa jaksa sitä et pitäis mennä niin kellon mukaan ja samaan aikaa miellyttää muita esimerkiksi niin, että osaat olla just oikeeseen aikaan siellä missä oletetaan. Jotain suunitelmallisuutta pitää olla, mutta onko sen pakko olla niin kiveen kirjotettua ja rutiininomaista toimintaa?

Niin siis vuosi sitten uhosin ja missäs sitä ollaan nyt? Töissä joulua ennen ja jälkeen, niin ettei varmaankaan kerkiä mihinkää ulkomaille karkuun. Niin paitsi Jllä alkaa loma jo jouluviikolla ja kestää yli vuoden vaihteen, muttako sitä ei etes kiinnostanu lähteä mihinkää.. hm.. Kaikki kyselee, että mitä lahjatoiveita ja vaikka sanoo ettei tarvi mitään ja ei oikein inspiroi ylipäätään niin silti kaikki ressaa ja miettii. Ja tuntuu ettei kehtaa enää ees sanoo, et "sori mut tehäänkö diili ja ei osteta lahjoja", koska a) on niin myöhäistä ehkä jo tässä vaiheessa ja b) monikaan ei välttämättä silti uskois sitä ja vois olla vaivaannuttava tunne siinä vaiheessa ku itte saat lahjoja ja et oikeasti ole hommannut kellekkään mitään. Ja kuitenki tykkään niin siitä ku saan lahjoja ja myöskin antaa niitä, mutta vaan siinä vaiheessa ku lahjat ovat oikeasti saajansa näköisiä ja ne tulee tarpeeseen. Eli just tämmönen pakkokeksiminen on aika turhauduttavaa.

Tää on mun historian eka vuosi, kun mulla ei ole joulukalenteria. Eikä ole edes ikävä sitä. Ei mulla ole myöskään minkäänlaista joulufiilistä. Ei varmaan laiteta tänä vuonna joulukuusta ollenkaan tai muitakaan koristeita tai jouluisia sisustusjuttuja. En ajatellut myöskään joulukortteja kirjoittaa ja lähettää. Tää on jotenki tosi outoa ja tavallaan myös harmillista, kun ei osaa/jaksa/halua innostua. Tylsää ja haikeeta, mutta samalla myös jonkinlaista kapinointia?

Mutta ne lahjat.. Niitä pitää nyt hankkia, vaikka oikeasti eikö se ole täysin vapaaehtoista?! Ei se silti ole.. Se on semmonen näkymätön sääntö et kaikki olettaa ja odottaa et lahjoja hankitaan perheiden sisäsesti kaikille ja thats it. Eli mitä sitten tehdään kun ei inspiroi yhtään? No kiltisti kirjataan paperille perheenjäsenet ja muu lähipiiri ja konkreettisesti katotaan mitä voidaan keksiä tällä a) budjetilla b) aikataululla c) fiiliksellä.. Mun koleerinen puoleni ei just pysty antaa tällasten asioiden mennä vaan omalla painollaan, vaan ku jotain tehään niin se tehään sit kans kunnolla. Eli päädyttiin tälle vuotta teemaan "jotain sellaista, mikä tulee käyttöön (esim. kodintekstiilit) tai konkreettisesti kuluu käytössä (esim. kaikki syötävä, kynttilät, tms.) ja vieläpä niin että ne on itsetehtyjä ja second handia". Tuoki on niin mielipiteitä jakava, voiko esimerkiksi kirpparituotetta antaa lahjaksi. Mun mielestä voi, varsinkin kun kyseessä on just tällanen "pakkolahjonta". Mun puolen perheen kesken sitä onkin varmaan aina toteutettu ja oon esimerkiksi saanu upeita satukirjoja ja vanhoja lasijuttuja lahjaksi. Ne on just sellasia aarteita ja bonuksena vielä se, et niitä voi löytää todella edullisesti. Puolestaan Jn puolen perheelle en heti ekana lähtis hakee kirpparilta lahjoja, ainakaan noin suoraa. Toisaalta olen visioinu jotain sopivia itsetehtyjä juttuja, joihin materiaalit ajattelin ainakin osaksi löytää kirppareilta. Saa nähä onko sitten täysin hullua lähteä vielä ihan ite väkertämään ne lahjat, jos jo valmiiksi ketuttaa koko joulu? Ajattelin ottaa sen haasteena ja toivoa, et sieltä se kipinä iskee ku pikkusormin väkerrän aamuyön tunteina jotain patakintasta. (Vuosi sitten tein elämäni ensimmäiset pussilakanat perheen nuorimmaiselle, ja koska sisukkaana haukkaan monesti liian ison palan kerralla en sitten nukkunut koko aattoa edeltävänä yönä..)

Ompa taas ongelmat, mutta ei tehdä niistä liian isoja ongelmia. Siispä nyt, jo joulukuun 8. päivä, teen lahjasuunnitelmat loppuun, katson omat varastot materiaalien suhteen, aikataulutan projektit ja ke-to vapaa päivinäni hankin loput materiaalit. Jep, koleerikko kuittaa!

... Mutta entä jos silti haluaisi painaa vain päänsä kettutyynylle ja syödä suklaata?