Onko pakko jos ei taho? Vuosi sitten päätin että ens jouluna ei tätä samaa rumbaa käydä läpi, taukoa pliiiis.. Onhan se ihana kun on kaksi perhettä, jotka haluaa ja joiden kanssa on oikeasti mukavaa viettää vuoden suurinta juhlaa mutku.. Se aikataulutus ja kaikki ihme säheltäminen ja ressaaminen. Huh. Oikeesti jo joskus lokakuussa ruvetaan keskustelemaan siitä, moneltako tulette sinne ja tänne ja miten ajattelitte tehdä sen ja tämän jajajaja... En kestä. Minusta on ihanaa viettää aikaa yhdessä ja olla ja mennä, mutta en vaa jaksa sitä et pitäis mennä niin kellon mukaan ja samaan aikaa miellyttää muita esimerkiksi niin, että osaat olla just oikeeseen aikaan siellä missä oletetaan. Jotain suunitelmallisuutta pitää olla, mutta onko sen pakko olla niin kiveen kirjotettua ja rutiininomaista toimintaa?

Niin siis vuosi sitten uhosin ja missäs sitä ollaan nyt? Töissä joulua ennen ja jälkeen, niin ettei varmaankaan kerkiä mihinkää ulkomaille karkuun. Niin paitsi Jllä alkaa loma jo jouluviikolla ja kestää yli vuoden vaihteen, muttako sitä ei etes kiinnostanu lähteä mihinkää.. hm.. Kaikki kyselee, että mitä lahjatoiveita ja vaikka sanoo ettei tarvi mitään ja ei oikein inspiroi ylipäätään niin silti kaikki ressaa ja miettii. Ja tuntuu ettei kehtaa enää ees sanoo, et "sori mut tehäänkö diili ja ei osteta lahjoja", koska a) on niin myöhäistä ehkä jo tässä vaiheessa ja b) monikaan ei välttämättä silti uskois sitä ja vois olla vaivaannuttava tunne siinä vaiheessa ku itte saat lahjoja ja et oikeasti ole hommannut kellekkään mitään. Ja kuitenki tykkään niin siitä ku saan lahjoja ja myöskin antaa niitä, mutta vaan siinä vaiheessa ku lahjat ovat oikeasti saajansa näköisiä ja ne tulee tarpeeseen. Eli just tämmönen pakkokeksiminen on aika turhauduttavaa.

Tää on mun historian eka vuosi, kun mulla ei ole joulukalenteria. Eikä ole edes ikävä sitä. Ei mulla ole myöskään minkäänlaista joulufiilistä. Ei varmaan laiteta tänä vuonna joulukuusta ollenkaan tai muitakaan koristeita tai jouluisia sisustusjuttuja. En ajatellut myöskään joulukortteja kirjoittaa ja lähettää. Tää on jotenki tosi outoa ja tavallaan myös harmillista, kun ei osaa/jaksa/halua innostua. Tylsää ja haikeeta, mutta samalla myös jonkinlaista kapinointia?

Mutta ne lahjat.. Niitä pitää nyt hankkia, vaikka oikeasti eikö se ole täysin vapaaehtoista?! Ei se silti ole.. Se on semmonen näkymätön sääntö et kaikki olettaa ja odottaa et lahjoja hankitaan perheiden sisäsesti kaikille ja thats it. Eli mitä sitten tehdään kun ei inspiroi yhtään? No kiltisti kirjataan paperille perheenjäsenet ja muu lähipiiri ja konkreettisesti katotaan mitä voidaan keksiä tällä a) budjetilla b) aikataululla c) fiiliksellä.. Mun koleerinen puoleni ei just pysty antaa tällasten asioiden mennä vaan omalla painollaan, vaan ku jotain tehään niin se tehään sit kans kunnolla. Eli päädyttiin tälle vuotta teemaan "jotain sellaista, mikä tulee käyttöön (esim. kodintekstiilit) tai konkreettisesti kuluu käytössä (esim. kaikki syötävä, kynttilät, tms.) ja vieläpä niin että ne on itsetehtyjä ja second handia". Tuoki on niin mielipiteitä jakava, voiko esimerkiksi kirpparituotetta antaa lahjaksi. Mun mielestä voi, varsinkin kun kyseessä on just tällanen "pakkolahjonta". Mun puolen perheen kesken sitä onkin varmaan aina toteutettu ja oon esimerkiksi saanu upeita satukirjoja ja vanhoja lasijuttuja lahjaksi. Ne on just sellasia aarteita ja bonuksena vielä se, et niitä voi löytää todella edullisesti. Puolestaan Jn puolen perheelle en heti ekana lähtis hakee kirpparilta lahjoja, ainakaan noin suoraa. Toisaalta olen visioinu jotain sopivia itsetehtyjä juttuja, joihin materiaalit ajattelin ainakin osaksi löytää kirppareilta. Saa nähä onko sitten täysin hullua lähteä vielä ihan ite väkertämään ne lahjat, jos jo valmiiksi ketuttaa koko joulu? Ajattelin ottaa sen haasteena ja toivoa, et sieltä se kipinä iskee ku pikkusormin väkerrän aamuyön tunteina jotain patakintasta. (Vuosi sitten tein elämäni ensimmäiset pussilakanat perheen nuorimmaiselle, ja koska sisukkaana haukkaan monesti liian ison palan kerralla en sitten nukkunut koko aattoa edeltävänä yönä..)

Ompa taas ongelmat, mutta ei tehdä niistä liian isoja ongelmia. Siispä nyt, jo joulukuun 8. päivä, teen lahjasuunnitelmat loppuun, katson omat varastot materiaalien suhteen, aikataulutan projektit ja ke-to vapaa päivinäni hankin loput materiaalit. Jep, koleerikko kuittaa!

... Mutta entä jos silti haluaisi painaa vain päänsä kettutyynylle ja syödä suklaata?

Pikku orava sunnuntai brunssilla takapihan ruokintapaikalla, Sillä oli paniikkiliikkeitä häntänsä kanssa. Toivottavasti sen kaverit tulis syömään kans. Millohan saan aikaseksi tehtyä itte niitä talipalloja..?

<3 .

Hmmn.. Tulipa oltua kirjottamatta. Selityksiä ja tekosyitä voi toki laittaa kehiin, eli töissä oli piiiitkiä päiviä ja niistä palautuminen, lunta sato kerralla kinoksia ja seuraavassa hetkessä ne suli jo pois, väsytti ja olin sairaana. Ja bla bla kaikkee.. Mut toisaalta oli hirmu kiva huomata ajattelevansa, että mitä sitten et nyt jäiki tältäkin päivää kirjottamatta ku eihän mun oo mikään pakko sitä tehä ja teen just niinku itteltä hyvältä tuntuu. Tämä on kuitenki mun ikioma juttu ja saan itte tasan päättää mitä tämän kans teen tai olen tekemättä. Ha!

Tässä tosiaan palaudun pikku hiljaa "elävien kirjoihin" reilu viikon sairastelulta ja kyllä sitä taas arvostaa terveyttään kun se sulta viedään pois. Sairastelu, eli tässä tapauksessa kuumeilu(!?), lihaskivut, päänsärky, kurkkukipu ja nenän vuoto ( :D ), tuli aivan täysin puskista ja teki alkuun niin heikoksi olon että tuntu miten selviää tunnista toiseen. Onneksi sai levätä kotona pari päivää ja vaan nukkua mahdollisimman paljon niin rupes jo jaksamaan. Antasko tämmöset nyt muistuttelua siitä, että terveellinen ruokavalio, riittävä uni, stressittömyys ja kaikki tämmöset vaan oikeesti tekee hyvää ja elämästä helpompaa, ja melkein jossain tapauksissa elämisen arvoistakin!

Palataanko aiheeseen haravointi? Jep, pahasti näyttää nyt siltä että tänäkään syksynä ei tältä tontilta lehtiä vaivauduttu ottamaan pois.. No mut ompahan keväällä ainakin hyvät haravat sitä hommaa odottamassa ja eikös se maakin saa mukavasti ravintoa niistä lehdistä? Hohoh.. Selittelyosuus tähän väliin ja se menee näin... Taisi olla marraskuun ekana lauantaina, johon olin jo taas henkisesti valmistautunu että sillompa reippaana haravaoidaan, kun silloin on valoisaa ja silloin ei ole töihin tai vastaavaan menoa että kerkiääpi hyvin reippailla pihalla. No kuinkas sitten kävikään kun aamulla heräsin ja kurkkasin ulos? Siellä oli oikeinkin valoisaa, mutta sen lisäksi kuuraista ja kirpsakka pakkaskeli. Toi eka kuva on muuten siltä aamulta. Totesin että voi voi sinne meni haravoinnit jälleen ja jatkoin kukkuiluani sisätiloissa. Olipa muuten illalla sitten kiva kuulla kaverilta, kuinka hän oli käyttänyt oman aamupäivänsä siihen että haravoi heidän koko pihansa. Krhöm.. Toiset tekee tekoja ja toiset keskittyy keksimään tekosyitä.

Haravointi siis jäi kun lunta seuraavana yönä satoikin heti kerralla hirmuiset kinokset. Pari päivää sitä lunta kesti ja sitten se katosikin yhtä nopeaa ja nyt sen jälkeen on tullut lunta ja on sulanut pois ja taas jotain lumen tapaista ja taas ei. Kummallista arpomista. Toivon että lunta sataisi lähiaikoina, jotta se peittäisi meidän haravoimattoman pihan, no eiku oikeesti tulis sellanen talvinen fiilis ja ois niin valoisaa sitten iltaisinkin. Ku tuntuu ettei taas kerkiä nähä aurinkoa ollenkaan, ku oot joko töissä tai sitten niin väsy vapaa-aikana valosan aikaan että menee se valo silloinkin täysin ohi, niin sen hetken ku sitä lunta oli, sai siitä jotenki edes vähän virtaa ilta-aikaankin.

Näistä seitsemästä kuvasta on muuten neljä otettu sohvalta käsin. Oon viettäny viime aikoina aivan liian paljon aikaa sohvalla, istunhan tässä parhaillaankin. Vielä en ajattele sohvalla oleilun olevan täysin pahasta (toki kohtuudella), mutta se jos siihen yhdistyy telkkarin katsominen niin sitten ollaan jo huonolla tiellä. Se on vaan fakta, etten oikein hallihe vielä tota telkkarin katsomista kohtuudella. Viime tammikuussa sain vierotettua itteni telkkarin katsomisesta ja se oli sitten kerrasta poikki itteni kohalla, eli sääntö oli ettei telkkaria katota, piste. Onnistuin siinä ja olinkin tosi ylpeä itsestäni, vaikka aina ei kaikki lähipiirissä sitä niin ymmärtäneetkään. Oli hienoa huomata, kuinka en oikeasti menettänyt mitään, jos en välissä hoksannut toisten vitsailuja jostain mainoksista tai sarjoista. Mutta ihan oikeasti jos ajatellaan, niin eihän se kovin tervettä ole, jos ihminen kuvittelee että "katsompa näitä sarjoja ja näen paljon kaikkea ihanaa ja upeaa elämää, niin voin katsomalla kokea eläväni ne itsekin." Todellisuudessa se ihana ja upea elämä on sinulla siinä vieressäsi kun vain rupeat elämään. Niin!

Kevät meni hyvin ilman telkkaria ja samoin kesäkin. Välissä tuli vilkuiltua hetki jonkun tuttavan luona ohimennen jotain sarjaa, jos heillä oli telkkari päällä mutta siinä se. Missään vaiheessa en itseltäni kieltänyt leffojen katsomista. Siitäkin voidaan toki keskustella, oliko ihan tervettä sekään ettei osannut ruveta nukkumaan ellei katsonut ja/tai nukahtanut jonkun leffan ääreelle. Huomattava ero kuitenkin oli jo havaittavissa entiseen "telkkari päällä lähes joka hetki, vaikka vain ääneksi ja taustahelinäksi". Reilu puoli vuotta sujui siis hyvin, mutta nyt kun tosiaan illat on pimeitä ja ulkona kylmä, niin kuinka helppoa se onkaan käpertyä sohvalla peiton alle ja avata telkkari ja selailla kanavilta toisille. Liian helppoa, voin kertoa. Onneksi tiedostan asian ja otan tavoitteeksi pysyä telkkarittomalla linjalla, jotkut poikkeukset sallien, käytännössä siis annan luvan itselleni katsoa haluamani sarjan ja sammutan telkkarin kun sarja loppuu. Tai helpompaa on ehkä katsoa sarja netin kautta, vaikka Katsomosta, niin ei tule sitten kiusauksiakaan niin helposti. Leffatkin sallin edelleen, mutta niissä on päästävä myös kohtuuteen ja ainakin viime ajat ovat olleet hyviä, eli siis leffattomia nukahtamisia. Poikkeus vahvistaa toki säännön, kun sairastaessani katsoin koko Sinkkuelämää sarjan kaikki kaudet plus molemmat leffat päälle. Hups.

Hmmn.. Mitäkö sitten telkkarin tilalle? No vaikka lukeminen, kotityöt, sisustusprojektit, blogit ja muut (tämänkin kanssa on oltava tarkkana ettei ilta mene vain koneen äärellä!), kavereiden kanssa hengailu (tähän pitää panostaa), jonku kivan ja oman henkilökohtaisen harrastuksenki voisi keksiä, ihan vaan joku neulominen tai lenkkeily! Ompa taas neidillä ideaa, mutta tästä on nyt hyvä lähtee. Ja toisaalta tämä kirjoittelu on just sellaista ihanan terapeuttista ajattelua ja ajankulua. Välissä aika vaan oikeesti kuluu ja tuntuu ettei pysy tai edes osaa pysyä perässä muutakun sohvan nurkassa haaveillen. Hmmn... Taidan nyt vaihtaa sohvan nurkan sänkyyn ja tämän hetkiseen kirjaan, joka vasta puolen välin jälkeen onkin alkanut osottautumaan oikein mielenkiintoiseksi vaikkakin edelleen sekava kirjoitustyyli häiritsee ( <- Tässä tekstissä kenties vaikutteita sekavuudesta?? )

Luulisin palaavani hyvinkin vielä tällä viikolla asiaan kun taas huomasin kuinka mukavaa tämä onkaan!

Joskus riittää, että eteen osuu kimppuja ruusuja hintaan 0,99e 7kpl !! Ihana, tuli kyllä hymy huulille ja osas taas keskittyä just siihen hetkeen, et "olipa ihan taas tarkotettu et tuun tänne kauppaan just nyt". Ajatukset sinkoillu koko päivän tästä hetkestä, tuleviin tunteihin ja taas tähän ja sitten jo huomiseen ja sitten iltaan ja ja ja... Huh. Meillä on töissä tosiaan hieman erikoistilanteet menossa, eli moooonta asiaa hoidettavana ja ajateltavana, vieläpä yhtäaikaa. Huominen on vielä vastaava ylityöpäivä ja sitte vielä perusperjantai ni sitte helpottaa töitte puolesta onneksi. Palkitsevaa ja mielenkiintosiahan noi on, mutta samalla tosi rankkoja ja voimia kysyviä..

Nyt keskityn kuitenki hetkeksi rentoutumaan ja henkisesti valmistautumaan huomiseen. Ai niin pitäähän mun vielä käydä pari työjutskaa läpi, mut sitte lepoa! 

... Olipa muuten huippua tajuta, että lauantai on pyhäpäivä, eli ei työpäivä! Eli sain extra vapaan vaikka olin ollut ihan siinä uskossa että töihin ois mentävä. Jei!

Ajelin hyvällä fiiliksellä töistä kotiin, vaikka tiedän että illalla pitää mutka käydä siellä uudestaanki tän viikon erikoistapahtumien myötä. Nousin autosta ja ihastelin kuinka lämmintä ja leutoa vaihteeksi on, ku viimeksi pari päivää sitten sai päästään pidellä kiinni ettei tuulen mukana lennä ja tuntu ettei talvitakissakaan muka tarkene. Mietin siinä vaihteeksi, että voisimpa olla oikein reipas ja haravoida pihaa (jep, piha edelleen haravoimatta) ennenkö on talvi tulee oikeasti. Hain postin ja samalla kävin moikkaamassa meidän koiratyäret. Siinä sitten sisälle mennessäni tutkiskelin postia, niin rupes yllättäen reippaat haravointi -ideat vaihtumaan aivan toisiin.. H&Mn kuvasto. Tuplana. Oh no..!

... Niin kuinkas sitten kävikään? Tässä uusien ideoiden ja himotus kohteiden saattelemana, kerkeen hyvin vielä ennen töihin lähtöä stekata nettikaupasta paremmin kuvat siitä viltistä ja kengistä ja jakusta jajaja... Entä se haravointi? Niin kerkeehän sen myöhemminki, vaikka viikonloppuna. Sillon on valosaaki. Joojoo, well see!