IMG_0724.jpg

Hmmn.. Tulipa oltua kirjottamatta. Selityksiä ja tekosyitä voi toki laittaa kehiin, eli töissä oli piiiitkiä päiviä ja niistä palautuminen, lunta sato kerralla kinoksia ja seuraavassa hetkessä ne suli jo pois, väsytti ja olin sairaana. Ja bla bla kaikkee.. Mut toisaalta oli hirmu kiva huomata ajattelevansa, että mitä sitten et nyt jäiki tältäkin päivää kirjottamatta ku eihän mun oo mikään pakko sitä tehä ja teen just niinku itteltä hyvältä tuntuu. Tämä on kuitenki mun ikioma juttu ja saan itte tasan päättää mitä tämän kans teen tai olen tekemättä. Ha!

IMG_0745.jpg

Tässä tosiaan palaudun pikku hiljaa "elävien kirjoihin" reilu viikon sairastelulta ja kyllä sitä taas arvostaa terveyttään kun se sulta viedään pois. Sairastelu, eli tässä tapauksessa kuumeilu(!?), lihaskivut, päänsärky, kurkkukipu ja nenän vuoto ( :D ), tuli aivan täysin puskista ja teki alkuun niin heikoksi olon että tuntu miten selviää tunnista toiseen. Onneksi sai levätä kotona pari päivää ja vaan nukkua mahdollisimman paljon niin rupes jo jaksamaan. Antasko tämmöset nyt muistuttelua siitä, että terveellinen ruokavalio, riittävä uni, stressittömyys ja kaikki tämmöset vaan oikeesti tekee hyvää ja elämästä helpompaa, ja melkein jossain tapauksissa elämisen arvoistakin!

IMG_0726.jpg

Palataanko aiheeseen haravointi? Jep, pahasti näyttää nyt siltä että tänäkään syksynä ei tältä tontilta lehtiä vaivauduttu ottamaan pois.. No mut ompahan keväällä ainakin hyvät haravat sitä hommaa odottamassa ja eikös se maakin saa mukavasti ravintoa niistä lehdistä? Hohoh.. Selittelyosuus tähän väliin ja se menee näin... Taisi olla marraskuun ekana lauantaina, johon olin jo taas henkisesti valmistautunu että sillompa reippaana haravaoidaan, kun silloin on valoisaa ja silloin ei ole töihin tai vastaavaan menoa että kerkiääpi hyvin reippailla pihalla. No kuinkas sitten kävikään kun aamulla heräsin ja kurkkasin ulos? Siellä oli oikeinkin valoisaa, mutta sen lisäksi kuuraista ja kirpsakka pakkaskeli. Toi eka kuva on muuten siltä aamulta. Totesin että voi voi sinne meni haravoinnit jälleen ja jatkoin kukkuiluani sisätiloissa. Olipa muuten illalla sitten kiva kuulla kaverilta, kuinka hän oli käyttänyt oman aamupäivänsä siihen että haravoi heidän koko pihansa. Krhöm.. Toiset tekee tekoja ja toiset keskittyy keksimään tekosyitä.

IMG_0759.jpg

Haravointi siis jäi kun lunta seuraavana yönä satoikin heti kerralla hirmuiset kinokset. Pari päivää sitä lunta kesti ja sitten se katosikin yhtä nopeaa ja nyt sen jälkeen on tullut lunta ja on sulanut pois ja taas jotain lumen tapaista ja taas ei. Kummallista arpomista. Toivon että lunta sataisi lähiaikoina, jotta se peittäisi meidän haravoimattoman pihan, no eiku oikeesti tulis sellanen talvinen fiilis ja ois niin valoisaa sitten iltaisinkin. Ku tuntuu ettei taas kerkiä nähä aurinkoa ollenkaan, ku oot joko töissä tai sitten niin väsy vapaa-aikana valosan aikaan että menee se valo silloinkin täysin ohi, niin sen hetken ku sitä lunta oli, sai siitä jotenki edes vähän virtaa ilta-aikaankin.

IMG_0750.jpg

Näistä seitsemästä kuvasta on muuten neljä otettu sohvalta käsin. Oon viettäny viime aikoina aivan liian paljon aikaa sohvalla, istunhan tässä parhaillaankin. Vielä en ajattele sohvalla oleilun olevan täysin pahasta (toki kohtuudella), mutta se jos siihen yhdistyy telkkarin katsominen niin sitten ollaan jo huonolla tiellä. Se on vaan fakta, etten oikein hallihe vielä tota telkkarin katsomista kohtuudella. Viime tammikuussa sain vierotettua itteni telkkarin katsomisesta ja se oli sitten kerrasta poikki itteni kohalla, eli sääntö oli ettei telkkaria katota, piste. Onnistuin siinä ja olinkin tosi ylpeä itsestäni, vaikka aina ei kaikki lähipiirissä sitä niin ymmärtäneetkään. Oli hienoa huomata, kuinka en oikeasti menettänyt mitään, jos en välissä hoksannut toisten vitsailuja jostain mainoksista tai sarjoista. Mutta ihan oikeasti jos ajatellaan, niin eihän se kovin tervettä ole, jos ihminen kuvittelee että "katsompa näitä sarjoja ja näen paljon kaikkea ihanaa ja upeaa elämää, niin voin katsomalla kokea eläväni ne itsekin." Todellisuudessa se ihana ja upea elämä on sinulla siinä vieressäsi kun vain rupeat elämään. Niin!

IMG_0774.jpg

Kevät meni hyvin ilman telkkaria ja samoin kesäkin. Välissä tuli vilkuiltua hetki jonkun tuttavan luona ohimennen jotain sarjaa, jos heillä oli telkkari päällä mutta siinä se. Missään vaiheessa en itseltäni kieltänyt leffojen katsomista. Siitäkin voidaan toki keskustella, oliko ihan tervettä sekään ettei osannut ruveta nukkumaan ellei katsonut ja/tai nukahtanut jonkun leffan ääreelle. Huomattava ero kuitenkin oli jo havaittavissa entiseen "telkkari päällä lähes joka hetki, vaikka vain ääneksi ja taustahelinäksi". Reilu puoli vuotta sujui siis hyvin, mutta nyt kun tosiaan illat on pimeitä ja ulkona kylmä, niin kuinka helppoa se onkaan käpertyä sohvalla peiton alle ja avata telkkari ja selailla kanavilta toisille. Liian helppoa, voin kertoa. Onneksi tiedostan asian ja otan tavoitteeksi pysyä telkkarittomalla linjalla, jotkut poikkeukset sallien, käytännössä siis annan luvan itselleni katsoa haluamani sarjan ja sammutan telkkarin kun sarja loppuu. Tai helpompaa on ehkä katsoa sarja netin kautta, vaikka Katsomosta, niin ei tule sitten kiusauksiakaan niin helposti. Leffatkin sallin edelleen, mutta niissä on päästävä myös kohtuuteen ja ainakin viime ajat ovat olleet hyviä, eli siis leffattomia nukahtamisia. Poikkeus vahvistaa toki säännön, kun sairastaessani katsoin koko Sinkkuelämää sarjan kaikki kaudet plus molemmat leffat päälle. Hups.

IMG_0768.jpg

Hmmn.. Mitäkö sitten telkkarin tilalle? No vaikka lukeminen, kotityöt, sisustusprojektit, blogit ja muut (tämänkin kanssa on oltava tarkkana ettei ilta mene vain koneen äärellä!), kavereiden kanssa hengailu (tähän pitää panostaa), jonku kivan ja oman henkilökohtaisen harrastuksenki voisi keksiä, ihan vaan joku neulominen tai lenkkeily! Ompa taas neidillä ideaa, mutta tästä on nyt hyvä lähtee. Ja toisaalta tämä kirjoittelu on just sellaista ihanan terapeuttista ajattelua ja ajankulua. Välissä aika vaan oikeesti kuluu ja tuntuu ettei pysy tai edes osaa pysyä perässä muutakun sohvan nurkassa haaveillen. Hmmn... Taidan nyt vaihtaa sohvan nurkan sänkyyn ja tämän hetkiseen kirjaan, joka vasta puolen välin jälkeen onkin alkanut osottautumaan oikein mielenkiintoiseksi vaikkakin edelleen sekava kirjoitustyyli häiritsee ( <- Tässä tekstissä kenties vaikutteita sekavuudesta?? )

Luulisin palaavani hyvinkin vielä tällä viikolla asiaan kun taas huomasin kuinka mukavaa tämä onkaan!